Hellurei

Ai hei! Kuuluuko mun nyt tehdä anteeksipyytelevä lista asioista, jotka esti kirjoittamisen viimeisen yli kuukauden aikana? Noh: Jouluna ei jaksa kirjoittaa ja Lontooseen palattuani esseitä oli kirjoitettavana 13,000 sanan edestä, joten kiirettä piti ja kirjastossa tuli vietettyä se 10 tuntia päivässä. Tässä kuitenkin ollaan, uudet kurssit alotettuna ja muutenkin uudessa iskussa! Nythän on tosiaan käsillä viimeinen lukukausi, ja toivottavasti ensi syyskuussa pääsen vihdoin toteuttamaan Harry Potter-unelmaani eli  bostailemaan kaapu päällä, vieläpä ihan sosiaalisesti hyväksyttävästi. Sitä ennen on kuitenkin vielä puuhaa; kurssityöt, esseet, lopputyö, maisterhakemus, minkä lisäksi sille kaikista tärkeimmällekin pitäisi löytyä aikaa - sohvalla makaamiselle ja kiinteistövälitysohjelmien katsomiselle.

Uudenvuodentunnelmia Lewisham High Streetillä... Satoi kaatamalla mutta oli kaikessa kauheudessaan ihan hupaisaa.

Kirjastossa tuli tosiaan vietettyä aikaa. Onneksi Harri jaksaa aina tehdä effortin!

Nyt joulun jälkeen alkaneet kurssit ovat vaikuttaneet oikein mielenkiintoisia, vaikka viikkoja onkin alla vasta pari. Lemppariksi on selvästi kehittäytymässä Art War Terror, jossä käsitellään lähinnä sotia ja muita konflikteja, taidetta ja mediaa, eli ihan suosikkitopikkejani suorastaan! Proffana on rento ja liikkis irkkunainen joka istuu aina jalat tuolilla. Kurssissa on myös erikoista se, että luento ja seminaari pidetään samaan syssyyn kaikille, mikä tarkoittaa sitä, että luokkahuoneessa istutaan rapiat 3 tuntia putkeen. Ei ehkä kuulosta miltään, mutta kun on tottunut tasan tunnin luentoon ja erilliseen seminaariin on kolmituntinen aivotyöskentely aika hurjaa! Kyseisen kurssin lisäksi listallani löytyy Etelä-Afrikan historia 1900-luvulla, eli siis lähinnä apartheid, Mandela ja ANC sun muut. Aihe on musta todella mielenkiintoinen, mutta proffa on valitettavasti aika nuiva ja vähän sekava. Viimeinen kurssi on Latin American Politics Through The Arts, joka supermielenkiintoinen ja muutenkin laadukas. Proffa on itse meksikolainen mikä tietysti tuo hienon lisän. Joka toinen viikko olevien seminaarien järjestettelemisessä on harmillisesti usein ongelmia, oli syypää sitten koulun tai tubejen lakko.

LGBT History Monthin ajan Goldsmithsin katolla liehui sateenkaarilippu. 

Tietenkään mulla ei ole kokemusta mistään muista yliopistoista, mutta olen saanut kuvan, että Kultsussa kurssit eivät ehkä ole ihan siitä perinteisimmästä päästä. Politiikassa käsitellään paljon taidetta ja kulttuuria, vähemmistöjä ja globaalin etelän tapahtumia. Kaverini on työharjoittelussa Labour-puoleen toimistossa, ja kertoi kauhujuttuja siellä tavanneesta Leedsin yliopiston politiikkakurssilta valmistuneesta jäbykästä. Heillä kuulemma oli kokonainen kurrsi Exelin käytöstä. Varmasti hyödyllinen taito, mutta eiköhän sen pysty opettelemaan ihan kaikki itsekseen? Golsmiths on myös siitä vähän erilainen, että oikeistolaisia ei oikeastaan ole, tai kukaan ei ainakaan myönnä. Koko kahtena ja puolena vuotenani täällä olen tavannut yhden oikeistolaiseksi itseään kutsuvan ihmisen, ja sekin oli ensimäisen vuoden ensimäisellä viikolla. Varsinkin poliittisen ekonomian kurssilla oli hupaisaa kun proffa koitti heittää oikeistolaisia mielipiteitä provona, ja kaikki olivat ihan järkyttyneitä. Sinänsä olisi hauksaa jos olisi tyyppejä joiden kanssa tapella, mutta toisaalta on ihanaa, että maailmassa on yksi paikka jossa säästyy kaiken maailman Toryiltä ja koksuilta.

Eipä Kultsu mikään paratiisi silti ole. Viime viikolla KAIKKI putket pamahti päärakennuksessa samanaikaisesti, ja olo oli kuin Titanicissa. Thames Water oli kuulemma syypää, mutta tiedä siitä sitten.

Elämän pieniä iloja: Dr. Martens! Vanha kamuni ja nykyinen kämppikseni Paula on töissä dokkarilla, josta kaveritkin saa hyvät alet. En edes tiedä kuinka monta paria tässäkin talossa on, mutta veikkaan kymmeniä.

Nyt menen syömään mustikkabagelin ja katsomaan Outnumberedia, heissulivei ja ihanaa viikonloppua! Itse aijon ostaa viinipullon.