Musiikkikatsaus

Niin kuin mainitsinkin jo aiemmin, pidin ennen musiikkiblogia. Ylpein hetkeni musabloggarina oli kun sain Viceltä mailia; blogini oli valittu heidän Bloggers Networkiinsä. Saatoin lievästi leijailla. Nuorempana en muuta paljon tehnytkään kun etsin uutta musiikkia kuunneltavaksi ja käytin kaikki rahat levykaupoissa, mutta näin vanhemmiten aika ja raha menee muuhun. Uusi musiikki jaksaa silti aina ilostuttaa, oli se sitten juuri julkaistua tai vain itselle uusi löyty. Ennen koin, että oli pakko kuulla kaikki biisit ensimmäisenä, ostaa kaikki vinyylit ja tietää kaikki taustatiedot. Nyt en enää jaksa, ja tottapuhuen tietyntyylinen musiikkihifistely lähinnä huvittaa.

Anyway ajattelin vanhojen aikojen muistoksi koota kasaan pienen postauksen tämän hetken lemppari tuneista, toivottavasti tykkäätte edes joistain!


Rival Dealer on salamyhkäisen, Etelä-Lontoota reppaavan Burialin uusin tuotos. Tyyppi ei ole julkaissut uutta kokopitkää vuoden 2007 Untrue-albumin jälkeen, mutta uusi sinkku on tippunut nyt neljänä vuotena peräkkäin. Burial on oma suosikkini elektronisen musiikin saralla, ja melkeinpä kaikki hänen tuotoksena ovat osuneet ja uponneet. Rival Dealer on vähän erilainen kuin aiemmat julkaisut, huomattavaa on ainakin jungle-genren vahva mukaanotto. Meni hetken ennen kuin muodostin tästä mielipiteen mutta pakko myöntää, että taattua laatuahan se on.


Näin syyrialaisen Omar Soyleyman Flow'ssa joskus pari vuotta sitten. Jos en sitä ennen ollut fani, niin live-esitys sai minut vannoutuneeksi Omar-diggailijaksi. Onko parempaa tanssimusiikkia? Uuden Wenu Wenu-albumin on tuottanut Four Tettinäkin tunnettu Kieran Hebden, joka on erittäin onnistuneesti tuonut oman leimansa musiikkiin viemättä mitään Omarin omalta tyyliltä. Videon green screen-kohtauskset ovat muuten katsomisen arvoisia.


Darkstar julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen levynsä Northin, joka ei kiinnostanut mua tippaakaan. Silti yksi kaunis aamu kävellessäni bussipysäkille en keksinyt mitään kuunneltavaa, joten päätin antaa pojille toisen mahdollisuuden. Onneksi! Uusi levy News From Nowhere tuli ulos tänä syksynä, joka on vielä edeltäjäänsä parempi.


Dev Hynes saattaa olla tuttu Lightspeed Championina tai Solangen tuottajana, mutta uusi Cupid Deluxe on mielestäni jäbän parhaita tuotoksia. Ylläoleva High Street poikkeaa hieman levyn yleisestä tunnelmasta, mutta se on silti oma suosikkini. Feattaajan on grime-räppäri Skepta ja jotenkin tässä on niin lontoolainen tunnelma, että sydän lämpenee. Kannattaa kuitenkin tutustua Blood Orangen muunlaiseenkin tuotantoon joka on enemmän diskoon suuntautuvaa.


Onko ärsyttävämpää kuin nuoret onnistujat? King Krule eli Archy Marshall on syntynyt vuonna 1994 ja tekee paljon kypsempää muusiikkia kuin monet 30 vuotta vanhemmat. En erityisesti välittänyt Archyn edellisestä Zoo Kid-projektista, mutta King Krulena julkaistu 6 Feet Beneath the Moon on mulle tämän vuoden parhaita albumeita. Pisteet myös siitä, että Easy Easy-video on kuvattu mun hoodeilla Etelä-Lontoossa! Kattokohtaukset on poikaystäväni entisen kämpän vierestä Deptfordissa, plus kukapa ei rakastaisi lyriikoita Tescon sämpylöistä.


Mahtava biisi ja parhaita videoita pitkään aikaan. Pidän Chairliftin koko tuotannosta kovasti, mutta tämä japanin kielinen versio on silti ykkönen. Entisen jiiruernun sydän on tietysti helppo voittaa, mutta ihan objektiivisestikin tämä on vuoden top-listallani erittäin korkealla, vaikka julkaistiinkin viime vuonna.

Loppuun vielä perilontoolainen klassikko, So Solid Crew: