Vähän näitä kuuluisia kuulumisia

Seuraa kuvia ja tekstiä jotka eivät liity toisiinsa mitenkään erityisesti, mutta halusin jakaa:

Creepperikuva tänään kirjastossa, heheh. Goldsmithsin kirjasto on ihan helvetin ruma 60-luvun unelma, mutta silti jollain tapaa kotoisa. Kenties on vaan tullut vietettyä siellä vähän liikaa aikaa.

Viimeisen yliopistovuoteni syyslukukausi lähenee loppuaan. Luentoja on jäljellä enää kaksi, minkä jälkeen pakkaankin kamat ja suuntaan Suomeen kahdeksi viikoksi vanhempien huomaan joulutunnelmiin. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen viettänyt täällä jo kaksi ja puoli vuotta ja kuuden kuukauden kuluttua olen suorittanut koko kandin tutkintoni. Aion hakea masters-ohjelmaan ensi vuodeksi, mikä luo paineita jo ihan tarpeeksi stressaavalle keväälle - tammikuuksi pitäisi kirjoitta 13,000 sanaa, minkä jälkeen alkaa kolme uutta kurssia ja niiden erinäiset assignmentit. Niin ja lopputyötä eli dissertationiakin pitäisi jossain välissä puurtaa. Aiheeni on niinkin railakas kuin sotaraiskaus, kysymykseni taas Is war rape a genocidical weapon of war or sexist in nature? Tai no, kysymys on vielä vähän jotenkin pöllö joten tulen luultavasti vaihtamaan sen sanamuotoja ennen toukokuun palautusta. Tavoitteena on siis kirjoittaa 8,000 - 9,000 sanaa siitä, pitäisikö sotaraiskaus nähdä strategisena aseena esimerkiksi eettisissä puhdistuksissa, vai tapahtuuko raiskaukset seksismin luomien rakenteiden avituksella, sodan ollessa vain välinearvo. Kuulostaapa kömpelötä suomeksi, mutta antakaa anteeksi. Englismejä tulee heiteltyä niin paljon, että akateeminen suomen kieli on kohta haalea kaipaus. Muistan katsoneen Suomitytöt New Yorkissa-ohjelmaa miettien, että mä en tule ikinä puhumaan noin, mutta kappas vaan – ranskikset on chipsit, sipsit cripsit, nolot jäbät on ladeja (tai siis ladyköitä), roskis on bini, tuopit on pinttejä, hillo on jam, paahtis on toast ja mikä tahansa voi olla cheeky. Välillä nolottaa jos Suomessa asuvien kavereiden seurassa kielti heltyy ihan holtittomaksi. Luulen, että suurin osa pitää sitä erittäin ärsyttävänä. Sori! (Ps. Suomitytöt Lontoossa olisi niin paljon parempi ohjelma, starring tietysti minä.)

Opiskelijaelämää aidoimmillaan. Sori äiti.

Anyway, as I was saying, yliopisto alkaa vetelemään viimeisiään. Ensi kevättä odotan kovasti kurssitarjonnan puolesta, sillä kerrankin kaikki valintani ovat muuta kuin sitä ainaista akateemista puserrusta. Kursseja on tänä vuonna vain kolme per lukuvuosi, lopputyön kirjoittamiselle on nimittäin myönnetty kokonainen kurssipaikka. Nyt syksyllä opiskelin Afrikkalaista ja afrikkalaisperäistä kirjallisuutta, anarkismia ja maahanmuttoa Euroopassa. Keväällä vuorossa on Latino-Amerikan politiikka taiteen kautta, Etelä-Afrikan kaupungit ja kurssi nimeltä art- war - terror, jonka sisällöstä ei ole niin hirveästi vielä tietoa. Vaikka olenkin nauttinut kaikenlaisten faktatiedon opiskelusta, oli kyseessä sitten failed states tai Marxilainen ekonomia, niin ainainen teorisointi saattaa välillä alkaa tympimään. Ensimäisen vuoden world politics-proffan lempiasioita oli kuvitella maailma ”neo-liberaalien/realistien/strukturalistien lasien läpi”, ja mun teki mieli kuvitella maailma ilman IR-teoriaa. Siksipä haenkin mastersiin vähän erityyppiselle linjalle, jossa aihe olisi vähän enemmän mediaan liittyävä. En silti halua puhua siitä kauheasti jos paikkaa ei tipukaan, täällä kun ei masters-tutkintoon noin vain astella.

Oletteko ikinä nähnyt hienompaa seinää!!! Kaverini on vuokralla jonkun Thaimaassa talvet asuvan perheen kämpässä. Yhden huoneen seinää koristaa tämä upeus.

Ennen Heathrow'lle lähtöä on kuitenkin vielä monta asiaa tekemättä. Huomenna suuntaan koulun jälkeen ihanaakin ihananpaan keskustaan jouluostoksille, ja loppuviikko pitäisi ainakin suunitelmien mukaisesti viettää tiukasti kirjaston uumenissa. Tai no, ehkä viikonloppuna saa vaihtaa jo vähän vapaamalle. Otan ehkä kuitenkin hieman rauhallisemmin kuin mussukkamaisen liikuttava ystäväni Dan viime lauantaina, joka kaverimme kotibileissä onnistui dj-hommiensa lomassa oksentamaan syliinsä kolmesti, nukahtamaan bussiin kahdesti ja rennosti syömään muiden kaapeista neljä (4) mince pietä noin viidessä minuuttissa. Suomessa asuessani luulin, että Skins oli överi, mutta aika realistinen se taisikin olla.

Crime scene ihan teidän iloksi.

Rosa päätti vähän koristella etuovea. Onks tää nyt tää purpe swag?